Arkinen parlamentaarinen diplomatia elää ja voi hyvin, vaikka Venäjän duuman puhemies Sergei Narushkin ei pääsekään sunnuntaina Helsingissä alkavaan Etyjin 40-vuotisjuhlakokoukseen. Tapasin itsekin viimeksi torstaina Euroopan parlamentin Venäjä-delegaation varapuheenjohtajana kolme duuman kansanedustajaa ja valitimme yhdessä syntynyttä tilannetta. Puhemies ei pääse Suomeen, koska hän on EU:n matkustuskieltoa koskevalla sanktiolistalla.
Miksi Suomen hallitus ei sitten hakenut erityislupaa arvovieraan saamiseksi Suomeen juhlimaan eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin syntypaikalle Helsinkiin, vaikka ko. sanktiolistalla oleva herra on käynyt Wienissä, Strasbourgissa ja ties missä Euroopan pääkaupungissa? Yritettiinkö tosiassaan?
Venäjä on rikkonut kansainvälistä oikeutta liittämällä Krimin Venäjään. Sitä ei pidä koskaan hyväksyä, mutta se ei saa kuitenkaan olla ikuisesti este dialogille. Siksi sanktiot ovat paikallaan. Miksi poikkeusta ei voitu pyytää ja antaa, kun kysymys on tärkeän järjestön juhlakokouksesesta, joka olisi voinut tarjota ainutlaatuisen, jopa historiallisen mahdollisuuden uusille aloitteille ja parlamentaariselle diplomatialle, mitä juuri nyt tarvitaan?
Taustalla on kaksi vastakkaista filosofiaa.Toinen ajattelu lähtee siitä, että juuri kokouksen merkittävyyden takia ei olisi soveliasta vesittää EU:n yhteistä Venäjä-politiikkaa ja toinen filosofia lähtee taas siitä, että juuri nyt pitää avata mahdollisuuukien ikkuna dialogille, jotta huono kierre saadaan katkaistuksi. Pahin on nyt tapahtunut. Koko Venäjän delegaatio on perunut tulonsa, joten kokouksella tuskin on enää mitään merkitystä ainakaan dialog- mielessä. Kokous siis kannattaisi peruuttaa.
Om todella tärkeää, että presidentti Sauli Niinistöllä ja hyvät keskusteluyhteydet presidentti Putiniin. Myös liittokansleri Angela Merkelin Venäjä-politiikka ansaitsee kunnioituksemme. Myös Italian nuori pääministeri Matteo Renzi vieraili niinikään hiljakkoin Moskovassa.
Tuntuu kummalliselta, että juuri parlamentaarinen yhteistyö kärsii sanktioista. Olisikohan kiireessä tapahtuneesta työtapaturmasta? No, Suomea ei ainakaan voi syyttää suomettumisesta, mutta olisin kuitenkin toivonut enemmän rauhallista harkintaa ulkoministeri Timo Soinilta, vaikka hän ei ole tätä soppaa keittänytkään.